November of possibilities

on yksi askeleista kohti kansainvälisempää Marttista

Perjantai-iltana 25.11. noin 90 nuorta lähialueen kunnista ja kaupungeista kokoontui tutustumaan toisiinsa, kokeilemaan yhdessä kiipeilyjä, jousiammuntaa ja lättyjenpaistamista ja viettämään aikaa yhdessä. Nuorisopalvelut Alavudelta, Parkanosta, Ruovedeltä, Virroilta ja Ähtäristä järjestivät yhdessä Marttisen ja November of possibilities! – Ryhmä EVS-hankkeen nuorten kanssa kansainvälisen illan nuorille. Mukana illassa oli myös nuoria Ruoveden vastaanottokeskuksesta.  Illan tarkoitus oli herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta nuorisokeskus Marttisen kautta tapahtuvaan kansainväliseen toimintaan.  Illan ohjelman olivat suunnitelleet EVS-nuoret Espanjasta, Luxemburgista, Sloveniasta ja Unkarista.

Kansainvälisen illan aikana kaikkien oli mahdollista kokeilla seinäkiipeilyä, jousiammuntaa tai pääseekö ulos EVS-nuorten rakentamasta Escape Roomista, askarrella joulukortteja ja unelmasieppareita, paistaa lättyjä Väentuvan takkahuoneella. Talvisesta ilmasta huolimatta osa nuorista uskaltautui myös yläköysiradan tehtäviin. Illan lopuksi Marttisen monitoimisali muuntui discoksi. Illan aikana sekä EVS-nuoret että Marttisen väki kertoi ja jakoi tietoa eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun toiminnasta ja kuinka voi toimia jos haluaa olla mukana täällä kotimaisemissa tai lähteä itse vaihtoon maailmalle. Tämä illan lisäksi EVS-nuoret järjestivät keskiviikkona 30.11. kansainvälisen basaarin Tredun ja lukion yhteisessä aulassa jakaen tietoa, mutta myös haluten nuorilta tietoa millaisia kansainvälisiä askelia he Marttiselta haluaisivat.

 

Tämä ilta ja nyt käynnissä oleva ryhmä EVS-hanke ovat askelia kohti kansainvälisempää nuorisokeskus Marttista. EVS-vapaaehtoisina Marttisessa on ollut kaikkiaan 18 nuorta, ensimmäinen nuori saapui helmikuussa 2003. Nuoret ovat asuneet ja työskennelleet Marttisessa kuudesta yhdeksään kuukauteen kerrallaan. Nuoria on ollut Saksasta, Itävallasta, Italiasta, Liechtensteinista, Hollannista, Maltalta, Romaniasta, Sloveniasta, Espanjasta ja Unkarista. Nyt marraskuussa oleva hanke on ensimmäinen ryhmä EVS Marttisessa, jossa useammasta maasta kotoisin olevat nuoret kokoontuivat yhdessä tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja nuoriin ja myös tuomaan tietoa ja kokemuksia omista kulttuureistaan.  Tämän hankkeen myötä Marttinen ottaa ison askeleen keskukseksi, jonka kautta on myös mahdollista tulevaisuudessa hakeutua vapaaehtoiseksi Eurooppaan tai lähialueelle.

Seuraava iso siirto tätä kohti on helmikuun 8. päivä nuorisokeskus Marttisessa järjestettävä Alueellinen Kv-seminaari. Tämä seminaari järjestetään yhdessä muiden Suomen nuorisokeskusten ja CIMO:n (kansainvälisen liikkuvuuden yhteistyökeskus) kanssa. Näitä tulevia askelia otetaan yhteistyössä alueen nuorten ja nuorisotoimijoiden kanssa, kommentoi nuorisopalvelupäällikkö Sanna Järvensivu nuorisokeskus Marttisesta.

Mikä on EVS?

EVS Eurooppalainen Vapaaehtoispalvelu
Eurooppalainen Vapaaehtoispalvelu (European Voluntary Service EVS) on ohjelma, jossa tehdään vapaaehtoistyötä jossakin Euroopan tai lähialueen maassa yleensä 6–12 kuukautta.

Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu on osa Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelman Youth in Action -ohjelmaa. EVS on vapaaehtoistyöohjelma, joka on suunnattu Euroopan unionin maissa, Islannissa, Norjassa ja Turkissa asuville nuorille sekä paikallisille yleishyödyllisille organisaatioille.

Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun tarkoituksena on antaa nuorille elämänkokemuksia, jotka auttavat heitä itsenäistymään ja tarjoavat eväitä elämään. Ohjelmaan osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden kartuttaa kokemuksia kansainvälisyydestä ja tutustua toisen eurooppalaisen maan kulttuuriin ja siellä asuviin ihmisiin. 

Mikä on CIMO?

CIMO pähkinänkuoressa
Perustettu 1991
Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto
Työkaluina hankerahoitus, harjoittelu-, vaihto- ja apurahaohjelma
Rahoituksesta valtaosa tulee ulkopuolisilta rahoittajilta kuten EU:lta ja Pohjoismaiden ministerineuvostolta.

CIMO on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla. He edistävät kansainvälistymistä monin eri tavoin, koordinoimalla harjoittelu-, vaihto- ja apurahaohjelmia ja vastaamalla EU-ohjelmien toimeenpanosta ja tiedottamisesta Suomessa. Ja tukemalla Suomen kielen ja kulttuurin opetusta ulkomaisissa yliopistoissa ja teemme maailmalla tunnetuksi suomalaista koulutusta.

Dóri kävi tutustumassa myös naapurimaakunnan pääsiäisperinteeseen!

Pääsiäiskokko

Minä luulen että pikkuhiljaa alan pitämään maasetuelämästä. Minä elän paljon hitaampaa elämää täällä Suomessa, kuin mitä elin kotona pääkaupungissa. Kaikki on pienempää, hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Viime aikoina luin tämän jostakin netistä:

“Jos liika kärsimys & ilo saavuttaa ja me väsymme niihin, muutamat intialaiset heimot sanovat: nyt me pysähdymme ja odotamme sieluamme, kunnes se saavuttaa meidät.”

EVS jaksoni tuntuu samanlaiselta. Virrat näyttää melko hyvältä paikalta odottaa sieluani, joka viimeiseen puolitoista vuoteen ei oikeastaan ole löytänyt kultaista keskitietä. Kontrasti on ollut liian iso muutoksien välillä, nyt minä yritän tasapainottaa:)

Marttisen nuorisokeskuksessa minä olen töissä tavallisesti klo 4:ään tai 5:een asti iltapäivisin ja sen jälkeen vietän aikaa ladaten akkujani. Parhaiten toimii urheilu - onneksi Marttisessa on paljon ohjelmia tarjolla. Seuraavana kirjoitan talviohjelmista, ne ovat olleet hauskoja!

Pääsiäislomalla lähes kaikki ovat matkustaneet johonkin. Minä päätin jäädä Virroille. Keittiön eräs viilein työntekijä, Armi, kutsui minut lankalauantaina pääsiäskokolle Kurjenkylään. (Armi muutenkin on niin viileä että joka päivä hän juo kahviaan mukista, jossa on seuraava teksti:  “Queen of fucking everything” :D).

Kurjenkylässä kokoontui lapsiperheitä pääsiäiskokolle, tunnelma oli sydämellinen. Armi kutsui minut makkarallekin, kuva on alla. Minä osasin keskustella muutamien paikallisten kanssa sujuvasti, ja he innostuivat kuulessaan olevani Unkarista. Yllättäen moni suomalainen on ollut Unkarissa ja heillä on lähes aina ollut hyviä elämyksiä. Tällöin tuntuu tosi hyvältä olla unkarilainen:)

Kiitos Armille kutsusta, oli hauskaa! 

Ja sama teksti unkariksi:

---

 

Azt hiszem egyre jobban kezdem megszeretni a vidéki életet. Sokkal lassabb életet élek most itt Finnországban, mint otthon a fővárosban. Minden kisebb, halkabb és nyugodtabb - úgy egészében véve emberibb léptékű. Nemrég olvastam valahol ezt az interneten: 

“Ha túl sok fájdalom és öröm ér egyszerre, és ebbe belefáradtunk, akkor erre egyes indián törzseknél ezt mondják: most megállunk és megvárjuk  a lelkünket, amíg utol nem ér.” 

Valahogy így érzem magam az EVS-sel kapcsolatban is. Virrat most elég jó helynek tűnik arra, hogy bevárjam a lelkem, ami az elmúlt másfél évben nem igazán találta meg az aranyközéputat. Túl nagy volt az amplitúdó a változások kavalkádjában, most próbálom egyenesbe hozni azt a bizonyos görbét:) 

Az Ifjúsági Centrumban általában du. 4-5 óráig szoktam dolgozni hétköznaponként, utána pedig azzal töltöm az időmet, ami a leginkább kikapcsol. Legtöbbször ez a sport valamilyen formája - szerencsére a táborban rengeteg opció közül választhatunk (a téli sportlehetőségekről a következő posztban fogok írni). 

A húsvéti szünetben sokan elutaztak, én inkább úgy döntöttem, hogy maradok Virratban. A konyha egyik legbelevalóbb munkatársa, Armi elhívott szombaton egy ún. Húsvéti Máglyarakásra a szomszédos településre, Kurjenkylä-be. (Armi, amúgy annyira menő, hogy minden nap olyan bögréből kávézik, amin a “Queen of fucking everything” felirat szerepel:D). 

Egy kisebb közösség jött el erre a máglyarakásra, főleg gyerekes családok, meghitt volt a hangulat. A második képen Armival vagyok, aki meghívott egy igazi kis kalóriaszegény finn virslire is, a makkarára. Egész jól elcsevegtem a helyiekkel is, főleg miután megtudták, hogy magyar vagyok. Meglepően sok finn járt már Magyarországon, és szinte csak jó élményeik vannak róla. Ilyenkor mindig elönt egy jó adag büszkeség:) 

Köszönöm Arminak a meghívást, szuper program volt! 

Dórin seikkailu Lapissa

Seikkailu Lapissa

Viime viikolla osallistuin elämäni yhteen seikkailukkaimpaan matkaan. Olen tosi iloinen päätöksestä, että lähdimme Dianan kanssa Lappiin! Keskiviikkona (siis 2. maaliskuuta) me päätimme, että nyt tai ei koskaan - perjantaina oltiin jo Jyväskylässä ja sunnuntaina (eli 6. maaliskuuta) olimme perillä Vasatokassa:) Vasatokka on Suomen pohjoisin nuorisokeskus Inarin lähellä. Siellä työskentelee vapaaehtoisena Márton, toinen unkarilainen. Me vierailimme hänen luonaan.

Suuri unelmani on ollut nähdä revontulia! Minä luulen, että ajoin jo ympäristöäni hulluksi… Todella Suomeen tullessani kerroin joka päivä jollekulle, että haluaisin nähdä revontulia. Niinpä, historiallinen hetki tuli 10. maaliskuuta, illalla, kello 8. Elämäni yksi onnellisin 2 tuntia oli seisoessani revontulien alla Vasatokan järven jäällä. Valitettavasti kamerani ei ollut niin hyvä kuin aasialaisten vieraiden kamerat, mutta ehkä tässäkin se näkyy vähän:

Paremmalla kameralla sama näkyy tällä tavalla :D

Jalkojani paleli ja niskani oli jumissa 2 tunnnin seisomisen jälkeen, mutta se kannatti! Minä en koskaan unohda sitä, se oli todella kaunista. Heti paikalla ymmärsin ettei mikään ole mahdotonta jos haluan jotain todella niin teen sen. Ehkä tämä kuulostaa vähän liioitetulta mutta minä todella kaipasin revontulia PITKÄSTÄ AIKAAN ja aika Lapissa merkitsi paljon minulle.

Lisäksi minä olen saanut paljon enemmän tästä matkasta kuin “vain” revontulet. Muun muuassa: 

• Minä kävin Utsjoella, Suomen pohjoisimmassa asutetussa kaupungissa (myös vanha toiveeni)
• Ensimmäistä kertaa elämässäni olin Norjassa ja kävin Jäämeressä uimassa (minä olen saanut todistuksenkin siitä!)
• Ensi kerran näin jalkakäytävällä kuljeskelevan poron
• Ja suurin elämänkokemus oli Lapissa: peukalokyyti

Me liftasimme Dianan kanssa 340 kilometriä (Rovaniemi - Vasatokka välillä). Mutta takaisin Virroille liftasin yksin (Vasatokka - Oulu  & Keuruu - Virrat välillä). 

 Peukalokyyti opetti minulle seuraavat:

1. Se on maailman yksi vapain ja samaan aikaan epävarmin tunne 
2. Joku pysähtyy aina 
3. On olemassa paljon avoimia ja spontaaneja ihmisiä
4. Täydellinen käsiliikunta ja harjoittelu hymyillen hammastahnamainokseen

Puhuessani spontaanisuudesta: Saariselällä päädyttiin rap-bileihin, se oli hauskaa:) https://www.facebook.com/events/1487177588245379/ 

Sitten seuraavana päivänä tällainen kaunis näköala odotti meitä:

Taustalla on Urho Kekkosen kansallispuisto

---

Siis tämä oli jännittävä seikkailu, ihastuin Lappiin:) Suurkiitos Márton:ille sohvasurffauksesta!

Ja tässä ovat ottamiani kuvia Lapista. Ihanaa! Eikö niin?

suomitumblr lappi lapland evs evs20 unkarilainen international vasatokkanuorisokeskus

Utsjoki ja Pikku Suomi

Hieman maistiaisia unkariksi - Sápmi

Sápmi

“Sápmi” északi számi nyelven azt jelenti: Lappföld. Mi magyarok még csak ízlelgetjük a számi kifejezést, otthon sokkal inkább lappokként szoktunk hivatkozni rájuk. Pedig a lapp elnevezés már eltűnt a nemzetközi szóhasználatból, ráadásul a számik sem szeretik, ha lappoknak hívják őket. 

De honnan is jutott most ez eszembe? Hát onnan, hogy múlt héten eldöntöttük Dianával, román kolléganőmmel, hogy a hétvégén nyakunkba vesszük Lappföldet:D Pénteken indultunk Virratból, és kisebb nagyobb kitérőkkel vasárnap délben meg is érkeztünk Inariba. Az út maga megér egy külön bejegyzést, olyan élmény volt, amit sosem fogok elfelejteni! Találkoztunk a holland hippitől kezdve az Irakot megjárt finn férfin át, egészen a rap fenegyerekekig is, akiknek mellesleg beestünk a koncertjükre is Saariselkaben… Na de erről majd máskor.

Szóval a mai napot Inariban töltöttük, és annyira magával ragadt ez a nap, hogy muszáj volt most este rögtön leírnom pár sort. Plusz otthon túl sokat rágtátok a fülem, hogy írjak már magyarul is ide, úgyhogy íme. De aztán olvassátok is végig:)

http://kaksama.kuvat.fi/

---

Már eleve maga a tudat is eszméletlen, hogy ennyire északon vagyok, de főleg azért élvezem ezt nagyon, mert már régóta el szerettem volna jönni ide. 7 évvel ezelőtt, az egyetem alatt csak Rovaniemiig jutottunk, de ha valakit kicsit is jobban érdekel a számi kultúra - mint engem -, akkor annak nem is szabad megállnia Inariig. Rovaniemiben amúgyis eléggé turistaszagú volt a népviseletbe öltözött emberek látványa. Ma ezt nem éreztem az Inariban lévő rénszarvas farmon. Persze ide is gyakran szerveznek turista csoportokat, de mivel egy család tulajdonában van a létesítmény, sokkal életszerűbbnek éreztem a számi életvitelt. 

Jan-Eerik Paadar (Jani) és családja vezetett körbe minket ma a “farmjukon” - Facebookon itt találjátok meg őket: https://www.facebook.com/inarireindeerfarm

Egy nagyobb létszámú turista csoporthoz csatlakoztunk, így természetesen mi sem kerülhettük ki a számukra kitalált programokat. Etettünk rénszarvasokat, utaztunk az általuk vontatott szánokon, lasszóztunk és fényképezkedtünk. Kicsit (najó, nagyon!) lebutított élményparknak éreztem az elején, még rénszarvas jogosítványt is kaptunk azután, hogy a pár száz méteres távot végig ücsörögtük… De aztán minden erőfeszítésem ellenére mégiscsak beszippantott magával az egész. Jani és családja annyira büszkén beszéltek magukról, kultúrájukról és nyelvükről, hogy nem lehetett nem megszeretni azt a helyet. Őszintén sajnáltam, hogy semmire sem emlékeztem Irja néni számi kurzusáról, pedig fél évig jártam és még sikeresen le is vizsgáztam nála:D (a hétfői számi órákat egyetemi éveim legizzasztóbb szemináriumai között tartom számon, a vizsgáról nem is beszélve…)

A szívemet leginkább Jani anyukája miatt találta meg ez a farm. Egy idős, de energikus és tevékeny asszonyról van szó, aki több számi dalt, azaz joiku-t is énekelt nekünk. Hangulatos volt, ahogy a kotában (számi sátor) a nyílt tűz mellett énekelt és dobolt. Persze ez is csak a turisták által befizetett program része volt, de a néni megosztotta velünk azokat a dalokat is, amiket még ő hallott a szüleitől, akik pedig szintén a felmenőiktől tanulták azokat. Egészen libabőrös élmény volt ahogy énekelt, és elhittem azt, hogy ez nem csak a show része, hanem valójában az ő lelkének egy darabja. Szép volt látni, hogy milyen büszkén osztja ezt meg. 

A sátorban az emberek többsége azt sem tudta, hogy kik azok a számik, sőt azt is meg merem kockáztatni, hogy Lappföldet, mint olyat sem ismerik olyan régóta. De ezután a nap után egy szeretnivaló, ambíciózus és hagyományőrző családnak köszönhetően biztosan kialakult egy kép. 

Lehet azon vitatkozni, hogy mennyire hiteles ilyen formában hirdetni és mutatni a számi kultúrát külföldieknek, de ha arra a célra gondolok, hogy fenntartsák még generációk múlva is az emlékezetet a népről, akkor ezt maradéktalanul teljesíti a farm. Engem meggyőztek. 

Holnap irány Utsjoki és Bugøynes (Norvégia)!

Tulovalmennus Kokkolassa 22-27.2.

Tulovalmennus Kokkolassa 22-27.2.

EVS-vapaaehtoistyön yksi osa on ns. tulovalmennus, joka järjestetään kaikille vapaaehtoisille, eli osallistuminen oli pakollinen minullekin. Tämä kirjoitukseni on tästä koulutuksesta. Huomio, se on pitkä!:)

Tämä  kuuden päivän koulutus oli toisessa Suomen nuorisokeskuksessa, Villa Elbassa. Vapaaehtoistyötä äskettäin aloittaneet ulkomaalaiset nuoret matkustivat tänne ympäri Suomen. Järjestäjien lisäksi siellä oli yhteensä 30 osallistujaa, joka on mielestäni aika suuri lukumäärä verrattuna siihen, että tulovalmennus tapahtuu kolmen kuukauden välein. Se tarkoittaa siis, että monet valitsevat Suomen vapaaehtoistyöpaikakseen! Eikö se ole loistavaa?:)

Minulla ei ollut odotusta koulutuksesta ja en oikeastaan tiennytkään millaista se voi olla, mutta nyt kun se on lopussa, voin sanoa että se oli hyödyllistä ja kannatti osallistua! Pääasiallisesti tämä valmennus oli tiiminrakentamisesta ja vapaaehtoistyön asenteesta, mutta me saimme myös muutamia hyviä käytännöllisiä apuja arkipäiviin (mm. työaika, yleisiä vapaapäiviä, liikenne, kielitunteja, tietoja suomalaisista ruuista ja jokamiehenoikeudesta jne). Koska minä olen jo asunut aiemmin Suomessa, nämä tiedot eivät olleet uusia minulle, mutta varmasti se merkitsi paljon joillekin, jotka ovat Suomessa nyt ensimmäistä kertaa! Annettiin myös yleinen kuva suomalaisesta mentaliteetistä - josta minäkin voin vahvistaa sitä että, kun esimerkiksi lounaalla suomalaiset eivät puhu minun kanssa, se ei tarkoita että minä olen tylsä heistä tai he ovat vihaisia minulle… Se vain tarkoittaa, että he tarvitsevat yksityisyyttä:) Muuten, minä rakastan tätä Facebook sivua, katsokaa jos te haluatte lukea tästä aiheesta humoristisessa muodossa: https://www.facebook.com/finnishnightmares/?fref=ts 

Päiväunet Itämeren päällä:)

---

Meillä oli joka päivä luentoja sisällä, mutta järjestäjät pitivät myös tunteja luonnon helmassa. Minun lempiosioni oli ns. “ sielu spotti”, kun oltiin metsässä ja meidän täytyi etsiä paikkoja, johon me istuimme ja vietimme hiljaa yksin 10 minuuttia. Minä pidän tosi paljon metsästä ja siitä lähtien kun tulin Suomeen, minä kävelen puiden välissä lähes joka päivä. Varmasti minä kaipaan sitä Unkariin palatessani… Toivottavasti te tiedätte että olette onnekkaita - Suomi on maailman metsäisimpiä maita! Pinta-alasta 70% on metsää. Unkarissa se on vain 17%…

Luennoissa puhuttiin paljon meidän vapaaehtoistyön syistä ja mitä niistä me voimme käyttää. Esimerkiksi tässä:

Monet kirjoitti että pääasiallisesti he tulivat juuri Suomeen luontoa, kieltä, kulttuuria ja koulutusta varten. He tekevät vapaaehtoistyötä jotta kehittyisivät sekä henkisesti että ammattimaisesti. He halusivat lähteä pois rutiinielämästään ja tehdä jotain kokonaan muuta työtä. Monet sanoi että Suomi on niin erilainen kuin heidän kotimaansa ja että se on täydellinen määränpää muutokseen.

Eräänä päivänä menimme myös Pietarsaareen, Nanoq museoon: 

Muuten, tässä kartassa näkyy missä vapaaehtoiset ovat töissä Suomessa:

Kuten te näette Virtain nimen vieressä on minun ja toisen tytön nimi, Diana. Hän on kotoisin Romaniasta ja tulovalmennuksen jälkeen hän tuli mukaan Marttiseen. Hänkin viettää kuusi kuukautta vapaaehtoisena Marttinen Nuorisokeskuksessa:) Tässä me työskentelemme hirveästi:

Näiden kuuden päivän aikana minä sain muutamia uusia ajatuksia ja innoituksia projektistani, josta minä olen tosi kiitollinen. Kun minä palaan Unkariin kesällä, varmasti vierailen kouluissa jotta voisin mainostaa vapaaehtoistyötä koululaisille. Mielestäni monet eivät edes tiedä, että sellainen ohjelma on olemassa… Ja tällä hetkellä EVS on paras vapaaehtoisohjelma Euroopassa - matkakulut & kielitunnit maksetaan ja me saamme myös taskurahaa.

Näiden lisäksi tulovalmennuksen hyödyllisin osa oli ns. youthpass koulutus. Youthpass on sellainen itsearviointi, jota me valmistelemme projektimme lopussa. Itse asiassa se on yhteenveto vapaaehtoistyötäni ja näyttää opiskelutaitoja. Tässä todistuksessa voin painottaa kahdeksan osamisaluetta:

1) Viestintä äidinkielellä 2) Viestintä vierailla kielillä 3) Matemaattinen osaaminen sekä perusosaaminen luonnontieteiden ja tekniikan aloilla 4) digitaaliset taidot 5) Oppimistaidot  6) Sosiaaliset ja kansalaistaidot 7) Aloitekyky ja yrittäjyystietoisuus 8) Kulttuurin ilmaisumuodot

Itse haluaisin syventyä kohtiin 6 ja 8, koska nämä alueet auttaisivat minua saamaan töitä siviilipuolella Unkarissa.

Yhteenvetona pidin tulovalmennusta järkevänä ja nautin maisemanvaihdoksesta. Rakastin junamatkaa! Se on vielä  hämmästyttävää minulle että kun ulkona on -10 astetta ja 20 senttiä lunta, juna menee 140km/h nopeudella! Ja metsän keskellä!:) Rakastan tätä maata:)

Kiitos koulutuksesta Ritva, Kati, Tiia, Sarianne, Ville, Jonna ja Vesa!  

Tässä tulee mielikuvia viikosta, ole hyvä:)

#suomitumblr, #Kokkola, #VillaElba, #evs, #evs20, #unkarilainen, #international, #nuorisokeskukset, #nuorisokeskus,

       

EVS Suomessa - Rantatien koulu

Rantatien Koulu

http://www.rantatienkoulu.fi/

---

Aikaisemmin minä olen puhunut EVS kordinaattorini Sannan kanssa, että joskus mielelläni vierailisin Virtain peruskoulussa, koska minä olen utelias millaisia oppitunteja siellä voi olla. Jatoissapäivänä yhtäkkiä Sanna ilmoitti minulle, että voin mennä hänen mukaan Rantatien peruskouluun. Oltiin 2 tuntia lapsien kanssa, jotka eivät asu Virroilla ja iltapäivällä, tuntien jälkeen heillä on vielä aikaa, kunnes heidän koulubussinsa hakevat heitä kotiin. Siis me pidimme heidät kiireisinä:)

Lapset olivat noin 8-10 vuotiaita, ja he olivat niin söpöjä! He eivät yllätyneet minua näkemisestäni. “Mistä on Dóri kotoisin?” peli näytti hyvältä, se kesti pitkään kunnes lopulta he saivat selville että olen unkarilainen. Ensin pelattiin barkochbaa, mutta lopuksi hirsipuu peli toi ratkaisun. Alussa he luulivat että olin amerikkalainen, mutta oli myös arvauksia ruotsalaisesta, espanjalaisesta ja ranskalaisesta. Muutenkaan he eivät tienneet oikeastaan mitään Unkarista, ehkä vain sitä, että “saksaa puhutaan siellä” :)

Apit oli koulussa eilen:)

---

Ja eilen osallistuin ekaluokkalaisten äidinkielentunnille, joka kesti 45 minuuttia ja jossa harjoiteltiin lukemista. Minä pidin siitä kovasti, ettei lapsien tarvinnut viettää aikaa penkissä - opettaja, Leila antoi heille aktiivisia tehtäviä. Minulle se on täysin hämmästyttävää, että tunnilla oli vain 7 oppilasta. Unkarissa peruskoulujen luokassa on vähiten 25 lasta! Yleisesti tässä luokassa on 17 oppilasta, mutta äidinkielen tunti jaettiin kahteen osaan, siis tällä tunnilla oli vain 7 lasta. Tämä on loistava mahdollisuus sekä lapsille ja opettajille, koska on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kaikille. Tosi ihanne oppilasmäärä!

Tunti oli interaktiivista, lapset selvästi nauttivat tehtävistä, he eivät edes huomannut että he olivat opiskelemassa. Opettajilla on suuri vapaus siinä että MITEN hän opettaa (tänään esim. lukemisen harjoitus oli bingo-pelin kautta). Kaiken kaikkiaan minä voin sanoa lyhyen kokemukseni mukaan, että lapset täällä pitävät koulusta, ja opettajat voivat työskennellä paljon rauhallisemmassa ilmapiirissä kuin Unkarissa.

Toivottavasti minulla on myöhemminkin vielä mahdollisuus vieraluun kouluun! Se oli tosi lumoava kokemus! Kiitos, Leila ja Sanna!

Minä opiskelin aakkoset lapsilta:)

Unkarissa tätä kutsutaan pyöräparkiksi, Suomessa suksiparkiksi:))

---

#suomitumblr #virrat #evs #evs20#unkarilainen #international